Kuka kertoo totuuden?

Kun kaupungin kiinteistöissä ilmenee tapaus toisensa jälkeen vakavia sisäilma-/rakenneongelmia, on kaiketi täysin perusteltua kysyä ja saada selvitys, mistä kaikki johtuu?

Uskon, että sen haluavat kuulla niin kuntalaiset kuin luottamuselimissäkin istuvat. Näiden romuttuvien  kiinteistöjen aiheuttamista ongelmista kärsivät melkein kaikki kuntalaiset, ainakin välillisesti. Ongelmahan on koko maan laajuinen, mutta kyllä näillä määrillä varmaan jo kohta tilastokärkeen päästään.

Onko syy kilpailutuksen? Urakoitsija on laskenut eurot niin alas, ettei ole mitään mahdollisuutta käyttää riittävän hyviä materiaaleja eikä aikaa, saatikka ammattitaitoisia työntekijöitä, vaan kiireellä lätkitään rakennus pystyyn ja toivotaan, ettei ”romahda” takuuaikana, niinkö? Valvonta ja vastuu onkin sitten oma lajinsa, siinä kunnat ovat yleensä hyviä, nimittäin väistelyssä. Eipä tule hetkeen mieleen tapausta, että joku olisi nostanut kätensä ja ilmoittautunut ”syylliseksi”, saatikka että jotakuta olisi vaadittu vastuuseen tekemisistään.
Ja, mitenkähän mahtaa olla tuon huolto-ja kunnossapidon laita? Löytyykö sieltä ammattiylpeyttä ja ammattitaitoa?  Täytyy kyllä muistaa, että on silläkin puolella kiviä käännelty ja höylää käytetty.
Säästäminen se vasta kalliiksi tulee, ei kannata köyhän kunnan itseänsä kuoliaaksi säästää!

Nyt ei taida pikapalaveri riittää!

 Seija El Sayed

Vieras mies tuli kaupunkiin

Palaan ajassa 17 vuotta taaksepäin. Olin lähdössä parhaan ystäväni Annen kanssa viettämään iltaa ”paikalliseen”. Anne taiteili illan kulusta jo etukäteen tosi hauskan piirroksen, jota toivottavasti en koskaan hukkaa. Piirros saa minut hyvälle tuulelle kerta toisensa jälkeen, aina kun se käsiini osuu. Niin hyviä ennustajan lahjoja ei ystävälläni kuitenkaan ollut, että kuvasta olisin voinut päätellä tuon tulevan illan muuttavan elämäni täysin.

Tapasin silloin tummahipiäisen ja ruskeasilmäisen hauskan näköisen nuoren miehen, siis oikeasti nuoren, itseäni 12 vuotta nuoremman.

Itse olin silloin kahden lapsen yksinhuoltaja ja yrittäjä. Siitä lähtökohdasta kun tapaan kuusi vuotta tytärtäni vanhemman miehen, jolla ei ollut pysyvää oleskelulupaa suomessa, ei varsinaista koulutusta tänne mihinkään ammattiin, saatikka yhteistä kieltä, ei ihan ensimmäisenä käynyt mielessä, että siinähän se on minun tuleva aviomieheni.

Se, että olen ollut aina melko rohkea, ulospäin suuntautuva ja suvaitsevainen vei meidät kuitenkin hyvin nopeasti siihen tilanteeseen, että oveni takana seisoi tuo samainen nuori mies matkalaukkunsa kanssa. Se sama laukku ja sama mies on edelleen kanssani saman katon alla, nuorimman tyttäreni hyvänä isänä.

Siitä, että yhteinen taival on vienyt vuosi toisensa perään samaan suuntaan en voi suinkaan ottaa kunniaa pelkästään itselleni.

Mieheni on oppinut suomen kielen huippunopeasti (myös jämsän murteen), omaksunut maamme kulttuurin ja ystävystynyt monenlaisten ihmisten kanssa. Moneen asiaan olemme voineet itse vaikuttaa, mutta paljon on ollut mukana myös onnea.

Työ ja harrastukset ovat olleet tärkeä kantava voima. Mieheni on ollut vakituisessa työssä samalla työnantajalla jo 15 vuotta. Harrastuksena hänellä on koko ajan ollut jalkapallo, jonka kautta monet ystävyyssuhteet ovatkin syntyneet. On ollut upeaa seurata kuinka hyvin juuri harrastuksen ja työn kautta on syntynyt todella aitoa ja kadehdittavaakin ystävyyttä.

Minun on turha väittää etteikö tämä kirjoitukseni liittyisi mitenkään pakolaisiin, koska se olisi valetta. Olen todella huolissani siitä, että suhtautuminen on ollut osalla ihmisistä perusteettomasti agressiivista ja jo etukäteen on tehty pitkä luettelo esimerkiksi someen, mitä rikoksia nämä tulisivat tekemään.

Itse suhtaudun asiaan melko neutraalisti. Ajattelen, että he ovat nyt täällä, sille emme voi mitään. Itse en ainakaan aio omalla käytökselläni mitenkään kerjätä hankaluuksia ja toivoisinkin että kaikki muutkin suhtautuisivat neutraalisti, niin pääsisimme mahdollisimman vähin konfliktein. Kaveriksi ei kaikista ole, mutta ei vihakaan meitä onnellisemmaksi tee.

Seija El Sayed

1+1+1= 1

Olen jo pitkään miettinyt sitä, miksi ihmeessä meillä Jämsänseudulla toimii kolme erillistä yrittäjäjärjestöä. Syyt ehkä porautuvat pitkälle historiaan, mutta nyt voitaisiin mielestäni siirtyä jo 2000-luvulle, yhdistää toiminta ja voimavarat oikein kunnolla.

Uskon, että osallistuminen järjestön toimintaan kasvaisi todellisen vaikuttamismahdollisuuden kautta. Nyt asioiden eteenpäin vieminen on hajautettua ja lipsuu pahasti. Voimat yhteen ja ”havuja perkele” systeemillä saataisiin enemmän pitoa tekemiseen. Samalla voisimme yrittäjinä olla esimerkkinä kaikille jämsäläisille yhteistyön merkityksestä ja voimasta.

Tiedän kyllä, että yhteistyötä tehdään jo nyt, mutta väitän että yksi iso toimiva järjestö olisi paljon vaikutusvaltaisempi ja toimivampi.

Meidän pitää pystyä vaikuttamaan esimerkiksi kaupungin toimintaan monella eri tavoin ja olemaan yhteistyössä päätöksentekijöiden kanssa.

Voisimme enemmän vaatia kaupungilta selvityksiä päätösten yritysvaikutuksista jo etukäteen ja olla mukana vaikuttamassa niihin.

Itse olen aikanaan kuulunut Jämsänkosken Yrittäjiin ja tällä hetkellä kuulun Yrittäjänaisiin. Olenkin puoliksi vitsinä heittänyt, että eroan järjestöstä ja liityn takaisin sitten kun kaikki kolme on oikeasti yhdessä.

Seija El Sayed

Yhden kortin taktiikalla

Ei muuta kun lompsa auki ja laskemaan. Montakos korttia löytyy sinun lompakostasi? Itselläni niitä on ainakin kaksikymmentä, eikä kaikki edes mahdu sinne.

Mitäs jos meillä Jämsässä olisi käytössä ihan oma ”Jämsä-kortti”. Siis yksi kortti mihinkä yritykset voisivat lähteä mukaan antamalla asiakkaalleen haluamansa edun. Kortti toimisi pelkästään esittämällä sitä ostoksia tehtäessä.

Etu voisi olla esim. -5% tai -10% normaalihinnoista tai ihan mitä vaan ja edun saisi heti. Ei mitään leimoja eikä papukaijan merkkejä. Omassa liikkeessäni tällainen on ollut käytössä jo pitkään, mutta yksi yhteinen Jämsä-kortti olisi mielestäni loistava idea.

Mukaan siihen voisivat lähteä esimerkiksi huoltoasemat, pizzeriat, kioskit, kahvilat, hierojat, matkailuyrittäjät, kampaamot ja kosmetologit ym. ym........

Myös kaupunki voisi olla mukana, tarjoamalla esimerkiksi vaikka uimahallikorteista tai työväenopiston kursseista alennusta.

Uskon, että kortti tiivistäisi yhteistyötä yrittäjien kesken ja toisi kuntalaisille selvää etua keskitettäessä ostoksia oman paikkakunnan yrityksiin.

Seija El Sayed

Populisti, jeesustelija tai ihan mikä vaan!

”Saa käyttää, mutta ei ole pakko”

Tällaisen leiman varmaan otsaani saan tästä kirjoituksesta.

En vaan voi ymmärtää, miksi Jämsän kaupunki kelkkoo meidät valtuutetut ja virkamiehet kahdeksi päiväksi seminaariin Vääksyyn (Tallukkaan), oikein yökylään.

Strategiaseminaari on kyllä tärkeä, sitä en arvostele, mutta........

Eikö meidän kaupunkina tulisi kannattaa paikkakunnan omia yrityksiä ja niitähän löytyy roppakaupalla. On Rantapirtti, Patapirtti, Hirvikartano, Savion Hovi... jaa,jaa,jaa......ja upea Ilveslinna. Jos välttämättä halutaan yöksi pois kotoa niin meidäthän voisi lukita vaikka Linnaan BB-talon hengessä.

Hintalappukaan ei voi kovin pieni olla, kun ottaa huomioon matkat, ruuat, yöpymiset, kokouspalkkiot, ansionmenetykset ym.ym.

Meitä sentään on melkoinen kööri, reilusti yli 50 virkamiehineen päivineen.

Itseäni kenkuttaa kirjoittaa tästä lehden palstoille, mutta niin monen vuoden kokemuksella tiedän, että tämä on ainoa keino millä saattaa, huom. saattaa pystyä vaikuttamaan tuleviin päätöksiin.

Vedetään tulevaisuudessa kotiinpäin niin paljon kuin pystytään, jookos?

Seija El Sayed

Mitä tapahtuu kansanedustajalle?

Olen usein mielessäni ajatellut matkaa, täältä kansan parista kunnallispolitiikasta, sinne ”isolle kirkolle” eduskuntaan. Jotain kummallista sillä välillä täytyy tapahtua.

Mihin katoaa se kaikkien oma, aktiivinen, periksiantamaton ja läheinen oman kylän edustaja.

Ymmärrän kyllä, että siellä on käsittelyssä isot ja laajemmat linjaukset, joilla kait ainakin on tarkoitus saada aikaan asioita, jotka ovat meille kaikille hyväksi.

Jotain kuitenkin muuttuu, yhteys ”kotiin” ja kuntalaisiin katoaa ja näinhän ei saisi olla. Viekö siellä suuruuden huuma mennessään ja sekoittaa pienen periferia edustajan pään. Sitten kyllä anteeksi vaan, joskus tuntuu että myös nesteet vaihtavat siinä menossa päätä. Ylöspäin matkaa se kellertävä neste ja alas hissillä sujahtaa ne vähäisetkin ”välittäjäaineet”.

Mielestäni kansanedustaja ei koskaan saisi unohtaa kotia ja sitä mistä on lähtenyt eikä myöskään ihmisiä, jotka hänet sinne valtuuttivat. Kotiinpäin pitäisi päätöksissä vetää niin paljon kuin sielu sietää, muutoinhan ei alueellisia edustajia vaaleissa tarvittaisikaan. Tietty positiivinen agressiivisuus on myös tarpeen, muutoin jää jyrätyksi ja kuulematta.

Nyt nähtiin, kuka lähti ja kuka jää, varmaa on kuitenkin 200 edustajan pää.

Seija El Sayed
Jämsä

Pöytä valmiiksi katettuna?

Jämsä on saanut ja saamassa uutta verta virkamieskoneistoon. Itselläni ainakin odotukset ovat korkealla. Sillä nyt jos koskaan kaipaamme rohkeita, innovatiivisia, määrätietoisia ja motivoituneita esimiehiä nostamaan tätä kaupunkia täältä surkeuden suosta. Tarvitsemme vahvoja johtajia. Mielestäni kaupunki peilaa kuvansa suoraan johdosta. Millainen kaupunki, sellainen johto.

Toivon, että uudet virkamiehet saavat aloittaa ja tehdä työtänsä puhtaalta pöydältä. Jos pöytä on valmiiksi katettu servettejä myöten, on uusien tuulten vaikea puhaltaa.

On radikaalien muutosten aika, koska tiimalasi tyhjenee hurjaa vauhtia.

Jämsä kaipaa kipeästi kehitystä, jossa mukana ovat vanhat sekä uudet toimijat.

Tässä yhteydessä en malta olla palaamatta tuohon surulliseen ”Himoskeissiin”. Toivon, että meillä ei enää koskaan kaupungin taholta jarruteta seutukuntamme kehitystä. Kaikki toiminta, mikä oikeasti tuo tänne työpaikkoja, turisteja ja euroja on todellakin tervetullutta ja sitä toimintaa kuuluisi kaupungin tukea.

Jos ja kun tänne joku on tuomassa/kehittämässä edellä mainittuja toimintoja, niin ei me voida jäädä vuosiksi riitelemään siitä, myydäänkö esim. tonttimaata eurolla vai kahdella.

Tässä välillä tuntui jo siltä, että täältä saisi vaikka Putin kavereineen helpommin tonttimaata kuin paikallinen vuosia Jämsää kehittänyt yrittäjä. Mutta ei siitä sen enempää.

Joka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään. Auts!

Löytäisimmekö yhdessä tekemisen meiningin, jonka tunnusmerkkejä olisi rohkeus, vahvuus, innokkuus, yhteistyö, taito ja ripaus iloisuutta.

Itse olen ollut varmaan edellisessä elämässä koira. Häntä heiluu aina.

Seija El Sayed

Ihalainen ja kumppanit !

Olette siellä työ-ja elinkeinoministeriössä olleet huolissanne pitkäaikaistyöttömyydestä ja syytä onkin, koska määrä kaiketi hipoo jo sataatuhatta.

Huolissani olen minäkin ja monet muut täällä pienellä paikkakunnalla. Huoli on tietysti suurin heillä, ketkä ovat tässä pitkässä työttömien jonossa, mutta yhtälailla huoli on myös työnantajapuolella. Ei valtion taholta tulleet ”parannukset” ole ainakaan yrittäjien asemaa työllistäjänä parantaneet vaan päinvastoin.

Kerron nyt henkilökohtaisen kokemukseni. Olen yrittäjä täältä keskeltä suomea, Jämsästä. Yritys on työllistänyt itseni lisäksi myös yhden palkkatukihenkilön. Tämä järjestely on ollut minulle erityisen tärkeä, koska en ole saanut tätä yrittäjän taivalta viedä eteenpäin ihan terveiden kirjoissa. Tiesin kyllä ottavani pienen riskin työllistäessäni, koska mikään kultakaivos tämä yritys ei ole. Tiesin myös sen, että talous on melkoista ”tarkan markan” taiteilua.

Siitäkin huolimatta, että kuusi tuntia päivässä tekevä työntekijäni on saanut koko ajan parempaa palkkaa kuin minä itse, olen ollut tähän tilanteeseen tyytyväinen.

Asia mitä en tiennyt, koskee palkkatuen maksatuksen järkyttävää hitautta. Tänään kun eletään maaliskuun 17. päivää, odotan palkkatukea joulukuulta, siis luitte oikein J O U L U K U U L T A?

Kysyn vaan, että kuka pienyrittäjä pystyy odottamaan tukea näin kauan, en minä ainakaan!

Tai pystyn, koska on pakko, mutta ketjureaktio menee niin, että myös tavarantoimittajat saavat vähän odottaa maksujani laskuista.

Toivonkin asiaan pikaista korjausta tai vähintään sitten rehellistä informaatiota niille uusille työnantajille ketkä aikovat palkkatukea anoa.

Kaiken ”kruununa” on ohjeistus siitä, että nykyään palkkatukea pääasiassa myönnettäisiin vain alle 30 vuotiaille. Tämä tarkoittaa sitä, että en ehkä saa jatkoa nykyiselle työntekijälle. Aika erikoinen ratkaisu, kun samanaikaisesti puhutaan työurien pidentämisestä.

Seija El Sayed