torstai 10. syyskuuta 2009

Paina, paina.......vielä jaksat !

Vanhustyön henkilöstöstrategiassa, työhyvinvoinnin osiossa tavoitteet on korkealla. ”Haaveillaan” hyvinvoivasta, terveellisestä ja turvallisesta työyhteisöstä sekä ympäristöstä. Kauniita sanoja paperilla, miten on käytännössä asian laita?

Onko tavoitteet luotu oikeasti oman kaupungin lähtökohdat ja tarpeet huomioiden? Vai kirjoitetaanko strategia valmiin mallin mukaan, mikä näyttää hyvältä.
Vanhustenhoidon puolella ollaan kuitenkin todella kaukana tavoitteista. Voiko valtuusto sitoutua strategiaan/ haaveisiin, joita on mahdoton toteuttaa?

Aiemmin olen kirjoittanut hoitotyön raskaudesta ja kuormittavuudesta sekä henkilöstömitoituksista. Näihin asioihin vaan ei pystytä tai haluta mitenkään ripeästi puuttua.

Olen todella huolissani henkilöstön jaksamisesta. Työhön tullaan puolikuntoisena ja sairaana, kenties voimakkaiden lääkkeiden turvin. Työssä TULES (tuki-ja liikuntaelin sairaudet) ”vammaisia” on pilvinpimein. Pitkät sairaslomat lisääntyvät. Ns. kiltti ja tunnollinen hoitaja huolehtii työyhteisöstä eikä omasta terveydestään. Työhön sisukkaasti raahautuva hoitaja vaarantaa mahdollisesti omaa, työyhteisön ja pahimmassa tapauksessa potilaan terveyttä ja turvallisuutta.

Omaa karua kieltään kertoo myös varahenkilöstön mittavat sairaspoissaolot. Tragikoomista asiassa on, että varahenkilöstön piti nimenomaan olla se pelastava ”iskuryhmä” ja laadun varmentaja niinkuin strategiassa sanotaan.

Hälytyskellojen luulisi kilkattavan jo kauas.Näiltä asioilta vain tunnutaan ummistavan silmät ja korvat. Työturvallisuus ja työhyvinvointi sekä työterveyden tilastot tulisi saattaa yleiseen tarkasteluun. Vai eikö haluta/uskalleta? Mitkä ovat työnantajan, työterveyden ja esimiesten velvollisuudet,oikeudet ja vastuu? Mielestäni tässä olisi vakavan ja laajan keskustelun paikka. Syyt ja seuraukset ?

Taloudellista näkökulmaa ei myöskään saisi näinä aikoina unohtaa. Kuinka kalliiksi tulee pitkät sairaslomat ja mistä löytyy sijaiset, kun hoitajia muutenkin tarvitaan tulevaisuudessa aina enenevässä määrin?

Ote työturvallisuuslaista 2002/738
”Jos työntekijän todetaan työssään kuormittuvan joko psyykkisesti tai fyysisesti hänen terveyttään vaarantavalla tavalla, työnantajan on välittömästi tiedon saatuaan kaikin keinoin ryhdyttävä toimiin kuormitustekijöiden selvittämiseksi sekä vähentämiseksi”

Seija El Sayed

lauantai 30. toukokuuta 2009

Kuka ottaa vastuun ?

Kirjoitin aiemmin Jämsän kaupungin vuodeosastojen henkilöstömitoituksista. Nyt haluan selventää muutamin esimerkein, mitä ne käytännössä tarkoittaa ja mihin ne johtaa.

Henkilöstömitoitus kulkee käsikädessä hoidontason, potilasturvallisuuden ja työssäjaksamisen kanssa. Jotta henkilöstömitoituksessa päästäisiin edes vähimmäissuosituksiin se vaatisi usean hoitajan palkkaamista /osasto. Osastoilla on erittäin raskasta hoitoa vaativia potilaita. Vuodepotilaita on keskimäärin 30-35.

Nykymitoituksella esim. iltavuorossa on 4 hoitajaa ja 39-40 potilasta.Syötettävien(n.30 potilasta) ruokailuun käytössä oleva aika on n.5min/ potilas, siinä ajassa pitäisi huonosti nielevän hampaattoman vanhuksen syödä kokonainen ateria jälkiruokineen. Aamutoimet venyvät usein lounasruokailuun asti,joten edellisen illan hoitojen jäljiltä potilas on mahdollisesti niine hyvineen aamupalan yli lähes klo 11:00 saakka.

Voin myös kuvitella miltä omaisesta tuntuu, kun hän pyytää hoitajaa avuksi esim.äitinsä wc-käynnille ja saa kieltävän vastauksen, koska hoitotoimet tai potilasruokailu ovat käynnissä.. Hoitajan kontakti potilaaseen jää usein ruokailu ja wc-käynnin/vaipanvaihdon varaan. Kuntouttavasta hoitotyöstä ei kannata ääneen edes puhua.Ulkoilmaa potilaat eivät juurikaan pääse haistelemaan. Hoitajat ovat tällä hetkellä mahdottaman tehtävän edessä. Osastolla on kyllä virikehoitaja, joka tekee todella arvokasta työtä, mutta hänet valitettavan usein ”kaapataan” vahvuuteen sairaslomien vuoksi. Jotain kertoo myös työterveyden sairas-/tapaturmatilastot, jotka vuodeosastojen työntekijöillä ovat täysin eri lukemissa kuin kaupungin muilla työntekijöillä.

Vuodeosastolla potilaista suurin osa on puolustuskyvyttömiä ja täysin toisten antaman avun varassa. Useilla heistä ei ole edes omaisia, jotka voisivat osallistua ja vaikuttaa potilaan saamaan hoitoon.

Osastoilta 11 ja 12 hoitajat ovat pitäneet palaveria esimiesten ja virkamiesten kanssa, koskien osastojen nykytilannetta. Keskustelussa oli selvästi yhteinen ”sävel” siitä, että asiat eivät ole oikein ja korjausliike tulisi saada aikaan. Tiedän,että byrokratian rattaat ovat jäykät ja hitaat, siksi toivonkin, että tilanteen korjaamiseksi alettaisiin välittömästi tehdä jotain.Lisää käsiä on löydyttävä joko mitoituksia korjaamalla tai potilaspaikkoja vähentämällä.Meille on sanottu jo ajat sitten, että vuodeosastojen tilanteesta ollaan huolissaan....No, se tuntuu samalta kuin housuun laskisi eli lämmittää vain hetken.Kuka oikeasti ottaa vastuun tilanteesta. Tuntuu, että tällä hetkellä mennään onnen ja ”yläkerran” kaverin avulla eteenpäin.

Toivon,että ylimmät virkamiehet ja poliittiset päättäjät laskeutuisivat alas tekevien käsien tasolle. Näin saataisiin yhteinen ymmärrys siitä, mistä on kyse ja mistä puhutaan. Kaupunginjohtaja Mattila oli kyllä tulossa tutustumaan vuodeosastoihin, mutta sairastui sovittuna päivänä ja tapaaminen peruuntui.

Tein syksyllä lehdessä aloitteen, että vallankahvassa olevat päättäjät ja virkamiehet jalkautuisivat vuodeosastoille ja osallistuisivat hoitotyöhön, esim. potilaiden syöttämiseen. Eipä ole ainuttakaan vapaaehtoista ilmoittautunut.

Potilaiden omaisia käy muutamia ruokailuaikoina osastolla avustamassa, mistä suuri kiitos heille. Me hoitajat kyllä arvostamme heidän panostaan, mutta ei kai ole omaisten tehtävä ja vastuu huolehtia mm.siitä, että vanhukset saisivat syödä ruokansa lämpimänä ja rauhassa. Eihän ?

Seija El Sayed

tiistai 28. huhtikuuta 2009

Vuodeosastot: Potilaat ja hoitotyö - ARVOSTAAKO KUKAAN ?

Jämsän kaupungin vanhuspalveluiden strategiassa sanotaan hienosti näin: ”Jokaiselle turvataan arvokas vanhuus, hyvä hoito ja kohtelu asuin -tai hoitopaikasta riippumatta”. Edellä mainitun toteutuminen edellyttää kuitenkin tietoisia arvovalintoja !

Sosiaali- ja terveysministeriö on antanut laatusuosituksen koskien terveyskeskusten vuodeosastoja. Henkilöstömitoitus (hoitohenkilöstöä / potilas):
- hyvä mitoitus on 0,8
- vähimmäismitoitus 0,6-0,7

Jämsän kaupungin vuodeosastoilla (vanhusten laitoshoidon esimiehen kertoman mukaan) henkilöstömitoitus on 0,55, joten alle minimillä mennään. Eli vuodeosastojen 11 ja 12 henkilökunta on ollut säästötalkoissa mukana jo vuosikausia ennen kuin lamasta on ollut tietoakaan. Ja kysyn vaan, mikä on ollut näiden talkoiden hinta, joiden maksumiehinä ovat olleet potilaat ja heidän hoitajansa. Haluan vielä muistuttaa , että vuodeosastolla potilaat ovat viikosta, kuukaudesta ja useimmat vuodesta toiseen. Osasto on heidän kotinsa.

Ymmärrystä ja jaksamista ei todellakaan helpota tieto siitä, että samanaikaisesti samassa talossa on osastoja, joissa henkilöstömitoitus on aivan toisissa lukemissa ja versus vuodeosastoihin työn määrä ja raskaus tuntuu ajoittain lähes leikittelyltä. Silloin kun on ”väljempää” tulisi osastojen välistä kuormitusta pystyä tasoittamaan. Joku voisi tietysti nyt ”ilkkua”, että kateellisen hoitajan vikinöitä. Kyllä, voin tunnustaa, olen todellakin kateellinen potilaiden ja työyhteisöni puolesta.

En ymmärrä kuinka tällaisen epäoikeudenmukaisuuden annetaan tietoisesti jatkua.Tilannetta ei ole lainkaan helpottanut uuden varahenkilöyksikön perustaminen vaan tuntuu, että sen jälkeen asiat ovat vain vaikeutuneet. Varahenkilöitä ei sijoiteta tarpeen mukaan, vaan sen, kuka ensiksi kerkiää varauksen tekemään.

Tiedän, että vuodeosastojen työtä ei kaikkialla talossa arvosteta, kommentit kollegojen suusta ovat sitä luokkaa, etten ilkeä niitä lehden palstoilla edes kirjoitella. Uskallan väittää, että osittain aliarvostus on lähtöisin esimiestasolta ja nimenomaan korkealta, missä asioihin voitaisiin puuttua ja korjata em. vääryyksiä.Peräänkuulutan myös poliittista tahtotilaa ja vastuuta asian korjaamiseksi. Nyt kaupungin henkilöstö ”palkitaan” lomautuksilla. Samanaikaisesti esimiestaso tekee ulkomaan ”opintomatkoja” usean henkilön voimin ja poliittiset toimielimet suunnittelevat ”syysristeilyä”.

Vaikka olenkin mielestäni todella optimistinen, suvaitsevainen, pitkäpinnainen, ym... ja välillä vähän sinisilmäinenkin, niin nyt on venytetty kaikkien em. adjektiivien vieteri äärimmilleen, enkä taatusti ole ainut.Halutaanko meitä hoitohenkilökuntaa todella testata ja katsoa kuinka kauan meidän fysiikka kestää ja kuinka kireälle vieteri kiristyy ennenkuin napsahtaa.

Seija El Sayed

tiistai 6. tammikuuta 2009

”Matti” kukkarossa

Kaupungin kukkaro on suuri, mutta ammottaa tyhjyyttään, ei kuulu pohjalta juurikaan muuta, kuin senttien kilinä.

Paljon puhuttu säästöruletti pyörähti käyntiin vuoden 2008 viimeisinä päivinä. Jos ymmärsin oikein kaupunginjohtaja Mattilan ja konsultti Laesterän alustuksista valtuustossa, niin kyseinen säästöpaketti ei ratkaise vielä yhtään mitään, vaikka se olisi nielty kaikkine kivine päivineen.
Kun ajatellaan kaupungin kehitystä ja kilpailukykyä tulevaisuuteen ja totuus on se, että säästötoimenpiteet eivät yksin riitä, niin mitäs nyt sitten tehtäisiin ? Emme kai halua säästää itseämme hengiltä ?

Onko säästöjen rinnalle kehitteillä mitään ”tulevaisuuspakettia”, jonka avulla saadaan kaupungin kassaan lisää tuloja ja mieluummin kahisevassa muodossa? Tiedän, että tarvittaisiin rohkeutta myllätä auki rakenteita ja organisaatioita(yhtiöitä) suurella kädellä. Onko meistä siihen? Mielestäni myös kaupunki voisi yritysten tavoin mennä kohti tulevaisuutta ottamalla pieniä riskejä. En tarkoita kuitenkaan uhkapeluriksi ryhtymistä. Verotulojen lasku on eittämättä edessä, koska tehtaiden savut ovat pienentyneet ja savumerkkejä ehkä lähetellään tulevaisuudessa vain yhdestä suunnasta ja lisäksi kaupunki työllistää aina vaan vähenevässä määrin.

Niin, mitä jää jäljelle...........? Vastaus on: pienet ja keskisuuret yritykset. Kyllä nyt viimeistään olisi herättävä ja ymmärrettävä niiden merkitys. Mielestäni liian monien yritysten on ”annettu” mennä jämsänseudun rajojen ulkopuolelle. Nyt varmasti kannattaisi vähän löysätä kravattia, että aivot saisivat verta ja happea. Kaikki ei mielestäni saisi olla niin mustavalkoista. Tällaisen talouden aikana voisi joiltakin osin käytäntöjä pehmentää, esim. neuvotteluissa, olla yhteistyökykyisempi ja antaa tarvittaessa kenties vähän jopa periksi. Myös taitava ja avarakatseinen kaavoitus- ja tonttipolitiikka nousee arvoon arvaamattomaan.

Uuden suunnan ottamiseen ja kaupungin kehittämiseen tarvitsemme luultavasti apuvoimia, jos virkamiehillä ja meillä luottamusmiehillä ei avut riitä. Onneksi huippuosaamista ja ammattitaitoa löytyy tarvittaessa ihan täältä omalta kylältäkin.

Seija El Sayed