keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Mitä tapahtuu kansanedustajalle?

Olen usein mielessäni ajatellut matkaa, täältä kansan parista kunnallispolitiikasta, sinne ”isolle kirkolle” eduskuntaan. Jotain kummallista sillä välillä täytyy tapahtua.

Mihin katoaa se kaikkien oma, aktiivinen, periksiantamaton ja läheinen oman kylän edustaja.

Ymmärrän kyllä, että siellä on käsittelyssä isot ja laajemmat linjaukset, joilla kait ainakin on tarkoitus saada aikaan asioita, jotka ovat meille kaikille hyväksi.

Jotain kuitenkin muuttuu, yhteys ”kotiin” ja kuntalaisiin katoaa ja näinhän ei saisi olla. Viekö siellä suuruuden huuma mennessään ja sekoittaa pienen periferia edustajan pään. Sitten kyllä anteeksi vaan, joskus tuntuu että myös nesteet vaihtavat siinä menossa päätä. Ylöspäin matkaa se kellertävä neste ja alas hissillä sujahtaa ne vähäisetkin ”välittäjäaineet”.

Mielestäni kansanedustaja ei koskaan saisi unohtaa kotia ja sitä mistä on lähtenyt eikä myöskään ihmisiä, jotka hänet sinne valtuuttivat. Kotiinpäin pitäisi päätöksissä vetää niin paljon kuin sielu sietää, muutoinhan ei alueellisia edustajia vaaleissa tarvittaisikaan. Tietty positiivinen agressiivisuus on myös tarpeen, muutoin jää jyrätyksi ja kuulematta.

Nyt nähtiin, kuka lähti ja kuka jää, varmaa on kuitenkin 200 edustajan pää.

Seija El Sayed
Jämsä

Pöytä valmiiksi katettuna?

Jämsä on saanut ja saamassa uutta verta virkamieskoneistoon. Itselläni ainakin odotukset ovat korkealla. Sillä nyt jos koskaan kaipaamme rohkeita, innovatiivisia, määrätietoisia ja motivoituneita esimiehiä nostamaan tätä kaupunkia täältä surkeuden suosta. Tarvitsemme vahvoja johtajia. Mielestäni kaupunki peilaa kuvansa suoraan johdosta. Millainen kaupunki, sellainen johto.

Toivon, että uudet virkamiehet saavat aloittaa ja tehdä työtänsä puhtaalta pöydältä. Jos pöytä on valmiiksi katettu servettejä myöten, on uusien tuulten vaikea puhaltaa.

On radikaalien muutosten aika, koska tiimalasi tyhjenee hurjaa vauhtia.

Jämsä kaipaa kipeästi kehitystä, jossa mukana ovat vanhat sekä uudet toimijat.

Tässä yhteydessä en malta olla palaamatta tuohon surulliseen ”Himoskeissiin”. Toivon, että meillä ei enää koskaan kaupungin taholta jarruteta seutukuntamme kehitystä. Kaikki toiminta, mikä oikeasti tuo tänne työpaikkoja, turisteja ja euroja on todellakin tervetullutta ja sitä toimintaa kuuluisi kaupungin tukea.

Jos ja kun tänne joku on tuomassa/kehittämässä edellä mainittuja toimintoja, niin ei me voida jäädä vuosiksi riitelemään siitä, myydäänkö esim. tonttimaata eurolla vai kahdella.

Tässä välillä tuntui jo siltä, että täältä saisi vaikka Putin kavereineen helpommin tonttimaata kuin paikallinen vuosia Jämsää kehittänyt yrittäjä. Mutta ei siitä sen enempää.

Joka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään. Auts!

Löytäisimmekö yhdessä tekemisen meiningin, jonka tunnusmerkkejä olisi rohkeus, vahvuus, innokkuus, yhteistyö, taito ja ripaus iloisuutta.

Itse olen ollut varmaan edellisessä elämässä koira. Häntä heiluu aina.

Seija El Sayed