Palaan ajassa 17 vuotta taaksepäin. Olin lähdössä parhaan ystäväni Annen kanssa viettämään iltaa ”paikalliseen”. Anne taiteili illan kulusta jo etukäteen tosi hauskan piirroksen, jota toivottavasti en koskaan hukkaa. Piirros saa minut hyvälle tuulelle kerta toisensa jälkeen, aina kun se käsiini osuu. Niin hyviä ennustajan lahjoja ei ystävälläni kuitenkaan ollut, että kuvasta olisin voinut päätellä tuon tulevan illan muuttavan elämäni täysin.
Tapasin silloin tummahipiäisen ja ruskeasilmäisen hauskan näköisen nuoren miehen, siis oikeasti nuoren, itseäni 12 vuotta nuoremman.
Tapasin silloin tummahipiäisen ja ruskeasilmäisen hauskan näköisen nuoren miehen, siis oikeasti nuoren, itseäni 12 vuotta nuoremman.
Itse olin silloin kahden lapsen yksinhuoltaja ja yrittäjä. Siitä lähtökohdasta kun tapaan kuusi vuotta tytärtäni vanhemman miehen, jolla ei ollut pysyvää oleskelulupaa suomessa, ei varsinaista koulutusta tänne mihinkään ammattiin, saatikka yhteistä kieltä, ei ihan ensimmäisenä käynyt mielessä, että siinähän se on minun tuleva aviomieheni.
Se, että olen ollut aina melko rohkea, ulospäin suuntautuva ja suvaitsevainen vei meidät kuitenkin hyvin nopeasti siihen tilanteeseen, että oveni takana seisoi tuo samainen nuori mies matkalaukkunsa kanssa. Se sama laukku ja sama mies on edelleen kanssani saman katon alla, nuorimman tyttäreni hyvänä isänä.
Siitä, että yhteinen taival on vienyt vuosi toisensa perään samaan suuntaan en voi suinkaan ottaa kunniaa pelkästään itselleni.
Mieheni on oppinut suomen kielen huippunopeasti (myös jämsän murteen), omaksunut maamme kulttuurin ja ystävystynyt monenlaisten ihmisten kanssa. Moneen asiaan olemme voineet itse vaikuttaa, mutta paljon on ollut mukana myös onnea.
Työ ja harrastukset ovat olleet tärkeä kantava voima. Mieheni on ollut vakituisessa työssä samalla työnantajalla jo 15 vuotta. Harrastuksena hänellä on koko ajan ollut jalkapallo, jonka kautta monet ystävyyssuhteet ovatkin syntyneet. On ollut upeaa seurata kuinka hyvin juuri harrastuksen ja työn kautta on syntynyt todella aitoa ja kadehdittavaakin ystävyyttä.
Minun on turha väittää etteikö tämä kirjoitukseni liittyisi mitenkään pakolaisiin, koska se olisi valetta. Olen todella huolissani siitä, että suhtautuminen on ollut osalla ihmisistä perusteettomasti agressiivista ja jo etukäteen on tehty pitkä luettelo esimerkiksi someen, mitä rikoksia nämä tulisivat tekemään.
Itse suhtaudun asiaan melko neutraalisti. Ajattelen, että he ovat nyt täällä, sille emme voi mitään. Itse en ainakaan aio omalla käytökselläni mitenkään kerjätä hankaluuksia ja toivoisinkin että kaikki muutkin suhtautuisivat neutraalisti, niin pääsisimme mahdollisimman vähin konfliktein. Kaveriksi ei kaikista ole, mutta ei vihakaan meitä onnellisemmaksi tee.
Seija El Sayed
Se, että olen ollut aina melko rohkea, ulospäin suuntautuva ja suvaitsevainen vei meidät kuitenkin hyvin nopeasti siihen tilanteeseen, että oveni takana seisoi tuo samainen nuori mies matkalaukkunsa kanssa. Se sama laukku ja sama mies on edelleen kanssani saman katon alla, nuorimman tyttäreni hyvänä isänä.
Siitä, että yhteinen taival on vienyt vuosi toisensa perään samaan suuntaan en voi suinkaan ottaa kunniaa pelkästään itselleni.
Mieheni on oppinut suomen kielen huippunopeasti (myös jämsän murteen), omaksunut maamme kulttuurin ja ystävystynyt monenlaisten ihmisten kanssa. Moneen asiaan olemme voineet itse vaikuttaa, mutta paljon on ollut mukana myös onnea.
Työ ja harrastukset ovat olleet tärkeä kantava voima. Mieheni on ollut vakituisessa työssä samalla työnantajalla jo 15 vuotta. Harrastuksena hänellä on koko ajan ollut jalkapallo, jonka kautta monet ystävyyssuhteet ovatkin syntyneet. On ollut upeaa seurata kuinka hyvin juuri harrastuksen ja työn kautta on syntynyt todella aitoa ja kadehdittavaakin ystävyyttä.
Minun on turha väittää etteikö tämä kirjoitukseni liittyisi mitenkään pakolaisiin, koska se olisi valetta. Olen todella huolissani siitä, että suhtautuminen on ollut osalla ihmisistä perusteettomasti agressiivista ja jo etukäteen on tehty pitkä luettelo esimerkiksi someen, mitä rikoksia nämä tulisivat tekemään.
Itse suhtaudun asiaan melko neutraalisti. Ajattelen, että he ovat nyt täällä, sille emme voi mitään. Itse en ainakaan aio omalla käytökselläni mitenkään kerjätä hankaluuksia ja toivoisinkin että kaikki muutkin suhtautuisivat neutraalisti, niin pääsisimme mahdollisimman vähin konfliktein. Kaveriksi ei kaikista ole, mutta ei vihakaan meitä onnellisemmaksi tee.
Seija El Sayed
