Jos antaisin mennä vaan enkä välittäisi, niin äkkiseltään voisin jopa tuntea, että hyvinhän ”meillä” menee. Mutta elämää nähneenä ja kokeneena, hämmästys sekä huoli on vallannut ajatukseni.
Kehitys on kiehtovaa ja mielenkiintoista niin kauan, kunnes se vie mennessään kaiken tutun ja turvallisen. Eniten mietityttää millaisessa maailmassa lapset ja nuoret varttuvat ja minkälainen on maailma, kun heidän on aika lähteä omillensa.
Tänään maailmassa on liikaa epävarmuutta, pelkoa, ahdistusta ja riittämättömyyttä. Mietin, miltä maailma mahtaakaan näyttää ensi vuonna tähän aikaan? Vuosi on lyhyt aika, mutta riittävän pitkä siihen, että taas monet asiat ovat toisin kuin tänään.
Näen silmissäni julisteen, ”Oletko valmis, tekoäly tulee”. Ei, en ole.
Haluan, että me kaikki voimme tuntea aitoja tunteita pienistä arjen asioista. Tuntea iloa, surua, läheisyyttä, turvallisuutta, luottamusta, pettymystäkin sekä monia muita elämään kuuluvia tunteita. Haluan, että saamme tulevaisuudessakin ajatella itse.
Mielestäni lapsilta ja nuorilta ollaan viemässä nämä elämää rikastuttavat tunteet ja taidot. Normaali arki ei enää tuo näitä tunteita, normaali arki ei enää riitä. Haetaan ja tehdään äärimmäisiä tekoja, että tuntuisi edes joltakin. Näitä ovat esimerkiksi erilaiset päihteet, ehkä itsensä tai toisten satuttaminen. Näistä teoista saadut tunteet eivät ole miellyttäviä, mutta riittää, että tuntuu edes joltain. Surullista, mutta totta.
Toivon, että kaikki lasten ja nuorten kanssa tekemisissä olevat tahot pitävät kynsin hampain kiinni vanhoista hyvistä tavoista kasvattaa ja olla läsnä. Ei tavoitella uusinta teknologiaa lastemme ystäväksi, kasvattajaksi, opettajaksi ja tunteiden tulkiksi
Kehitys on kiehtovaa ja mielenkiintoista niin kauan, kunnes se vie mennessään kaiken tutun ja turvallisen. Eniten mietityttää millaisessa maailmassa lapset ja nuoret varttuvat ja minkälainen on maailma, kun heidän on aika lähteä omillensa.
Tänään maailmassa on liikaa epävarmuutta, pelkoa, ahdistusta ja riittämättömyyttä. Mietin, miltä maailma mahtaakaan näyttää ensi vuonna tähän aikaan? Vuosi on lyhyt aika, mutta riittävän pitkä siihen, että taas monet asiat ovat toisin kuin tänään.
Näen silmissäni julisteen, ”Oletko valmis, tekoäly tulee”. Ei, en ole.
Haluan, että me kaikki voimme tuntea aitoja tunteita pienistä arjen asioista. Tuntea iloa, surua, läheisyyttä, turvallisuutta, luottamusta, pettymystäkin sekä monia muita elämään kuuluvia tunteita. Haluan, että saamme tulevaisuudessakin ajatella itse.
Mielestäni lapsilta ja nuorilta ollaan viemässä nämä elämää rikastuttavat tunteet ja taidot. Normaali arki ei enää tuo näitä tunteita, normaali arki ei enää riitä. Haetaan ja tehdään äärimmäisiä tekoja, että tuntuisi edes joltakin. Näitä ovat esimerkiksi erilaiset päihteet, ehkä itsensä tai toisten satuttaminen. Näistä teoista saadut tunteet eivät ole miellyttäviä, mutta riittää, että tuntuu edes joltain. Surullista, mutta totta.
Toivon, että kaikki lasten ja nuorten kanssa tekemisissä olevat tahot pitävät kynsin hampain kiinni vanhoista hyvistä tavoista kasvattaa ja olla läsnä. Ei tavoitella uusinta teknologiaa lastemme ystäväksi, kasvattajaksi, opettajaksi ja tunteiden tulkiksi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti