Olen onnekas, että olen saanut elää elämää isolla ”E:llä”.
Kasvoin tavallisessa, turvallisessa työläisperheessä. Itsenäistyin jo varhaisessa vaiheessa tullessani äidiksi juuri 18-vuotta täytettyäni. Urheasti suoritin kuitenkin kouluni loppuun ennen lapsen syntymää. Toinen lapsistani syntyi siitä kahdeksan vuoden kuluttua. Avioliittoni kariutui nuorimmaisen ollessa vajaan vuoden vanha.
Arki jatkui kahden lapsen yksinhuoltajana kymmenen vuoden ajan, yhdistellen työtä ja vapaa-aikaa lasten ehdoin. Perustin myös yrityksen tuona aikana ja lähdin mukaan kunnallispolitiikkaan. Yrittäjyydestä luovuin kuuden vuoden jälkeen, koska se ei tuonut riittävää toimeentuloa lapsille ja itselleni.
Elämälle täytyi hakea uusi suunta.
Sen jälkeen, kun myin yritystoimintani, lähdin opiskelemaan oppisopimuksella lähihoitajaksi. Hoitoalalla vanhustyössä olinkin sitten kymmenen vuotta. Pidin työstäni todella ja tein sitä täydestä sydämestäni aina.
Suuntaa muuttamaan kanssani ilmestyi tuolloin myös "muukalainen", mies joka tuli Egyptistä. Yhdessä olemme kulkeneet nyt rinnan jo 20 vuoden ajan, joten tiedän mitä tarkoittaa kahden kulttuurin yhdistäminen. Meillä on yksi yhteinen lapsi, varsinainen iltatähti, joka syntyi ollessani 42-vuotias.
"Uusi Suunta" oli myös meidän poliittisen ja sitoutumattoman valtuustoryhmän nimi, jonka toiminta alkoi vuonna 1996 ja on jatkunut yhtäjaksoisesti tähän päivään saakka. Olen yksi tuon ryhmän neljästä perustajajäsenestä.
Vuonna 2010 ”veri” veti jälleen yrittäjäksi. Tämä polku on tällä kertaa tuonut mukanaan muutakin kuin taloudellisia haasteita. Sairastuin 2012 rintasyöpään. Vakava sairaus yksinyrittäjälle ei olekaan mikään helppo nakki tämän päivän Suomessa. En voinut ottaa vastaan sairauslomaa, koska järjestelmä ei olisi antanut minun sitten käytännössä lainkaan osallistua yritykseni toimintaan. Toisaalta se oli ehkä henkinen pelastus sairauden voittamiseksi, kun ei ollut aikaa edes ajatella sairastamista.
Sitkeä ja periksiantamaton olen ollut aina. Muutamia vuosia sairastumiseni jälkeen opiskelu yrittäjyyden ohella alkoi taas vetämään puoleensa ja 2017 keväällä valmistuin merkonomiksi.
Näiden omien haasteideni ohella olen kulkenut iäkkäiden vanhempieni rinnalla ja auttanut parhaani mukaan heitä selviytymään arjen haasteista omassa kodissaan. Isäni saatoin hautaan muutama vuosi sitten. Äitini, nyt 91-vuotias jäi yksin ja tarvitseekin meidän lasten apua, turvaa ja läheisyyttä. Onneksi meitä sisaruksia asuu lähellä muitakin jotka osallistuvat äidin elämään. Siitä kiitos heille.
Monenlaista on mahtunut elämääni, mutta päivääkään en vaihtaisi pois. Kiitollinen olen siitä, että olen saanut elää elämän makuista elämää kaikilla mausteilla. Uteliain ja kiinnostunein mielin katsonkin nyt tulevaan, mitä uutta se mahtaakaan tuoda tullessaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti